01.11.2007

Liipaisu jäi

Kaksi kokenutta metsämiestä lähti Sallan kirkolta karhunpyyntiin Tuntsalle 70-luvulla karhun kevätmetsästysaikaan. Matkalla he raatailivat:

- Miten sitä karhua pyydetään? Toinen kysyi.

- Mennään ojan varteen, kävellään sitä pitkin, toinen toista ja toinen toista puolta. Sehän kaikki luonnon elävä tulee keväillä ojan varteen. Ja näin he päättivät tehdä.


Hiljaa ja rauhallisesti hiipien miehet etenivät joenreunaa. Takailivat välillä toisiaan, tunnit kuluivat, oja mutkitteli. Mutkassa joen törmällä tuli toista miestä karhu omassa rauhassaan vastaa ja nousi kahdelle jalalle. Molemmat jäykistyivät paikalleen – karhu ja moniin tilanteisiin harjaantunut metsämies.


Mies otti pyssyn, tähtäsi rauhallisesti, näki ajatuksissa jo luodin iskun karhun rintaan, tunsi laukauksen painon olkapäässään, veti lukon auki ja latasi uudelleen, uudelleen ja uudelleen, kaikki kahdeksan panosta. Kääntyi katsomaan taakse hiipinyttä kaveria ja sanoi:

- Tule äkkiä ja tuo lisää panoksia, hän sanoi niin pienellä äänellä kuin osasi. Äänen kuultuaan karhu kääntyi ja pakeni ojan varren kuusikkoon.

 

Kaveri astui lähemmäksi ja sanoi:

- Ethän sinä ole ampunut yhtään laukausta.

- Saatana, minä olen ampunut pyssyn tyhjäksi, vastasi mies.

- No, et helevetissä, et yhtähän laukausta, vastasi kaveri ja potkaisi sammalista esiin ampumattoman panoksen.

Mies katseli sitä ällistyneenä.

- kaikki muu meni taiteen sääntöjen mukaan – mutta liipasu jäi, hän ajatteli ääneen.

« Takaisin



Facebook Twitter
3/12

Hutikuti ja hirvi kusi


Tunnettu sallalainen erämies, Eelis Vuorela, oli uusimassa hirvikorttiaan
Isoaavan ampumaradalla ja päivitteli toisten heikkoa ampumataitoa sanomalla. että kortin uusimiseen ei tarvita kuin kuusi panosta.



Annas ollakaan kun tuli Eeliksen vuoro , huikkasi veljenpoika...