EI TAPAHDU MITÄÄN -viikot 1.-14.10.2012

EI TAPAHDU MITÄÄN – viikot Sallassa 1.-14.10.2012

Viimeiset ruskan lehdet ovat tipahtaneet puista, rinteet ja ladut eivät ole vielä hiihtokunnossa, jäät eivät kestä pilkkijää, porot ovat rykineet itsensä tainnoksiin, paikalliset ovat häipyneet metsän siimekseen, yökerhojen valot eivät luo loistettaan Sallatunturille. Pohjoisen kaamos vyöryy erämaan ylle. On lokakuun alku. Sallassa ei tapahdu kerta kaikkiaan mitään.

Euroopan laajimmissa erämaissa voi kulkea päiväkausia näkemättä ketään. Tai no… on täälläkin joskus liikenneruuhkia. Elämäänsä kyllästyneet porot tukkivat joskus tien päiväkausiksi. Yleensä se ei haittaa, koska ei siellä ketään muuta liikukaan. Euroopan harvimpiin asuttuihin lukeutuvalla seudulla poroja on vähintään tuplasti ihmisiin verrattuna.

Erämaassa on myös paljon puhelimen pirinältä vapaita alueita. Hyvällä tuurilla yhteyden voi saada Venäjän verkkoon. Mobiiliyhteydet pätkivät, data kulkee maitoautolla ja sijainti Venäjän rajalla estää neljägeen leviämisen Sallaan tulevaisuudessakin.  Ainut tunnistettava soittoääni on suden ulvonta erämaassa.

Sallassa on tilastollisesti Suomen pisimmät avioliitot. Tänne on turha tulla syrjähypyn toivossa, vaikka paikalliset miehet ovatkin jahdin hurmiossa.  ”Tipuja ne siellä tiirailee”, tietää Sallan hameväki. Miesten jakamattoman huomion vie syksyllä tuo erämaan valioyksilö, lihaisa brunette ja aito metsäkana, Koppelo.

Töitä ei tarvitse täällä pelätä. Suomen suurin työttömyysprosentti takaa varman levon. Kukaan ei tule kiskomaan sängystä töihin. Lokakuussa marjatkin ovat jo paleltuneet, joten työntuskaa ei pääse purkamaan edes säntäämällä thaipoimijoiden kera hillajängille.

Aikoinaan Salla oli Suomen suurimpia maatalouspitäjiä. Sitten kantturat myytiin ja väki muutti Ruotsiin Volvoja kasaamaan.  Nyt laitumilla kulkevat vain karhut keräämässä viimeisiä lampaita parempaan talteen ennen talviunille siirtymistään.

Paikkakunnan kuuluisin baari, Äteritsiputeritsipuolilautatsi- baari, tuttavallisemmin Ä-baari, sulki ovensa jo jokunen vuosi sitten.  Bingo loppui ja mummot jäävät aamulla hellojensa ääreen keittämään soppaa peräkammarin pojilleen. Nuoriso muuttaa muualle opiskelemaan.  Sallan suurin asutuskeskittymä on Hopeaharjun vanhainkoti.

Viimeinen matkustajajuna meni jo reilu vuosikymmen sitten. Muutama vuosi takaperin joku ulkopaikkakunnalta tullut yksityisyrittelijä päätti purkaa rataa Kelloselästä Venäjän rajan tuntumasta ja myydä sen romuraudaksi. Nyt siitä on sitten hieman haastavampi junien puksutella läpi. Bussi kulkee kerran päivässä johonkin suuntaan ja ehkä seuraavana takaisin. Mutta minne täältä nyt tarvitsisikaan päästä?

Lokakuussa voi käpertyä takkatulen ääreen lukemaan hyvää kirjaa tai katsomaan elokuvaa televisiosta. Tosin televisiomastossa on ollut viimeaikoina jäätymisongelmia ja aika ajoin vastaanottimesta näkyy vain lumisadetta.” Yllättävän rentouttavaa sekin”, kerrotaan kokemuksen perusteella Sallasta. Sallan karusta arjesta tehty dokumentti Salla -Selling the Silence ( Härmän kielelle tämä käännettäisiin kaiketi jotenkin, notta Sallassa  myyrään hilijaasuutta) pyörisi taukoamatta Sallan elokuvateatterissa, jos kylästä löytyisi sellainen.  Vaan eipä löydy, joten mökkirauha on taattu.

Tuntuuko siltä, että olisit oravanpyörässä ja sinä et edes ole se tupsukorva, joka sitä pyörää pyörittää? Hetken levähdystauko tarkoittaa sitä hetkeä, kun juot sen kaksi tuntia sitten kaatamasi kahvikupin samalla kun juokset seuraavaan palaveriin.  Lähde lokakuussa Sallaan - täällä ei tapahdu mitään!