Tuntsan reitti 42,8 km (UKK-reitti)

3-4 päivän vaellusreitti Tuntsan erämaa-alueen halki (reitti on osa UKK-reittiä).Tuntsan erämaa-alue on jylhän kaunista ja silmänkantamattomiin jatkuvaa tunturierämaata. Sallan korkein tunturi, Sorsatunturi 628,5 mpy, sijaitsee reitin alkupäässä. Pohjoisessa erämaa-alue rajautuu Värriön luonnonpuistoon, jossa kulkeminen on luvanvaraista.

tuntsa-nimen alkuperä on arvoitus

Tyypillistä Tuntsan maisemaa ovat katajaiset tunturin rinteet ja kuusikkoiset kurut. Tunturimaisemaa halkovat kirkasvetiset joet kuten Tuntsa- ja Sorsajoki. Rajuimmin Tuntsan maisemaa on muokannut vuonna 1960 Tuntsan palo, joka on edelleenkin Suomen lähihistorian suurin metsäpalo. Metsäpalo tuhosi Suomen puolella 20 000ha metsää ( Neuvostoliiton puolella noin 100 000ha). Parhaiten palon jäljet ovat näkyvissä Nuolusoivan-Kuskoivan alueella. Paloa oli sammuttamassa 500 miestä ja sitä seurasi vuosia kestänyt Nokisavotta. Metsän uusiutuminen alueella on ollut hidasta.

Tuntsa, mitä siitä teille kertoisin? Kertoisinko arvoituksellisesta nimestä, jonka alkuperää emme pysty varmasti sanomaan. Venäjän puolella joen nimi on Tumtša. Monet ovat nimen alkuperää ja merkitystä miettineet, mutta yhä se kätkee salaisuutensa. Ketkä nimen antoivat, mitä väkeä olivat? On ehdotettu sellaista, että nimi olisi saamelaista alkuperää ja viittaisi kuohuvaan virtaan tai tanssivaan jokeen.

Jos nimi on arvoitus, samaa voi sanoa tästä selkosestakin. Oudolla tavalla se lumoaa kävijänsä, ottaa haltuunsa, saa haltioihinsa.

Tuntsa, mitä siitä kertoisin? Kertoisinko menneistä erästäjistä ja kalastajista, kertoisinko Tuntsan pirrasta ja Tuntsan kojamoista, kertoisinko A. E. Järvisestä ja lohista? Kertoisinko Korian kalastajista?

Vai kertoisinko sodanjälkeisistä ajoista, kertosinko isästäni, joka nuorena miehenä sai kokea Tuntsan kirveenkoskemattoman erämaan. Vai kertoisinko elämäni kalasta, jota veljeni kanssa pienenä poikana väsyttelin Petäjärinteen alapuolisessa nivassa puoli tuntia ja joka sitten lopulta vei taistossa voiton, katkaisi siiman? Kertoisinko lukemattomista lapsuuteni kalareissuista, täkymies Mirskasta, Harjulan Martin ruskeista perhoista? Kertoisinko hurjista harjusten nousuista, jättitaimenista? Kertoisinko pikkutammakoista? Tuikkeista? Loputtomasta auringon kimalluksesta maailman kirkkaimman veden pinnalla? Nuolusojan kullasta? Maailman parhaasta hillapaikasta?

Tuntsa, mitä siitä kertoisin? Kertoisinko kesästä 1982, jollon olin monien muiden sallalaispoikien kanssa istuttamassa metsää Puitsin suunnalla? Juhannusaatonaattona satoi lunta niin paljon, että kuorma-automme jäi lumikinokseen kiinni. Taimet jäätyivät, niitä sulattelimme nuotioilla. Siitäkö kertoisin, miten tätä kairaa on vuoden 1960 suuren palon, Suomen suurimman metsäpalon, ja Euroopan suurimman savotan jälkeen yritetty saada uuteen kasvuun? Kymmeniä ja kymmeniä nuoria on ollut metsänistutustöissä 1960-luvulta alkaen, mutta pakko kai todeta, että luonto on vienyt voiton. Se kyllä uudistuu, mutta omaan tahtiinsa, omilla ehdoillaan. Siitäkö kertoisin? Palosta, joka täällä riehui, kaikkiaan 120 000 hehtaarin alueella, kun Venäjän-puoleinen kaira lasketaan mukaan? Suuresta sammutusoperaatiosta ja vielä suuremmasta nokisavotasta? Sadoista ja tuhansista ihmisistä, jotka täällä ahersivat savun ja noen keskellä? Kertoisinko varhaisemmista ajoista, sodasta, jolloin veri värjäsi Tuntsankin vettä? Kertoisinko sotapäiväkirjasta, jossa mainitaan, että Tuntsa on hirveä joki? Vuolas virta vie mennessään. Kertoisinko rauhanteosta ja alueluovutuksista, siitä, miten mahtavasta Tuntsasta jäivät Suomelle vain latvavedet? Vain latvavedet, no ei? Jäi Tuntsan alku ja henki, siitäkö kertoisin?

Tuntsa, mitä siitä kertoisin? Kertoisinko maaperän menneisyydestä? Vulkaanisesta alkuperästä, tulivuorista? Suomen vanhimmista kivistä, melkein kolmen miljardin vuoden ikäisistä? Merkillisestä kiviläjästä keskellä tasaista heinäjänkää, Pirunkirkosta? Sen ultraemäksisistä syväkivistä? Sen salaisuuksista, joita tuuli kuiskii Kutskoivan rinteillä?

Tuntsa, mitä siitä kertoisin? Kertoisinko ainutlaatuisesta erämaa-alueesta, joka perustettiin 1997 ja jonka laajuus on yli 200 neliökilometriä? Kertoisinko luonnonarvoiltaan poikkeuksellisesta Värriön luonnonpuistosta, joka perustettiin 1981 ja jonka laajuus on yli 120 neliökilometriä? Mitä tästä kaikesta, näistä neliökilometreistä, kertoisin? Kertoisinko suurpedoista ja pienistä luonnon ihmeistä? Kertoisinko kauneudesta? Peuratunturin ylväästä selästä? Sauoivan hymyävästä pyöreydestä? Sorsatunturista, joka hieman etelämpänä terävänä vartioi erämaan rauhaa?

Tuntsa. Mitä tästä kaikesta kertoisin? Sortumatta ylisanoihin... Kruunupäästä, joka Puitsilla palkii ja hallitsee? Katsoo silmiin ja viestittää: Turhaan kirjoitat, eivät sanat riitä kertomaan. Monet ovat yrittäneet, yritin minäkin...

Niin. Täällä olen kuullut, että Tuntsan lumoama muuttuu kuollessaan metsän peuraksi.

"Kun avaan silmäni jälleen, on mieluista todeta, että kaikki on totisinta totta, ei mitään kuvitelmaa. Hengitän syvään kuultavaa, puhdasta ilmaa. Erämaa sädehtii, on hiljaista, miltei juhlallista. Vastaisen rannan kalliolle ilmaantuu poro, katselee hetken, mutta sitten lähtee juoksemaan takajalkojaan heitellen. Poron liikkeen näen myös vedestä.

Kylläpä on kaunista, olen huudahtamaisillani, mutta vaikenen. Ummistan jälleen silmäni ja ajattelen erämaata, joka laajana leviää ympärillä, sitä, että olen terve, kyllin voimakas sauvomaan, liikkumaan koskissa, elämään täällä, että omistan tämän rikkauden, nämä virrat, nämä herkulliset, lumoavat näyt. (A. E. Järvinen)"

Lainaus Ei palijon missähän -blogista

 

Ehdotus vaellusaikatauluksi:

1. päivä

Tuntsan Pubi- Sorsatunturi 13,8 km

Yöpyminen omassa teltassa, Vaarinkehuman varaustuvassa tai Sorsavuotson kodassa.

2. päivä

Sorsatunturi- Takkaselkä 12,1 km

Yöpyminen omassa teltassa tai Takkaselän varaustuvassa.

3. päivä

Takkaselkä- Nuoluskuru 8,9 km

Yöpyminen omassa teltassa tai Nuoluskurun kodassa.

4. päivä

Nuoluskuru- Tuntsajoki

Majoitustiedustelut: Tuntsan Tunturilomat

 

Tarkempi reittiselostus saatavissa luontoon.fi

HUOM! Alueella ei ole julkista liikennettä eikä matkapuhelinverkkoa ( reitin alussa yhteyden voi saada korkeimmilla kohdilla).

 

 

Reitin vaativuusluokka

Vaativa

Reitin palveluvarustus

Oransseilla reittimerkeillä merkitty polku. Naruskantien ja Sorsajoen risteyksestä opasteet Tuntsanpubille, etäisyys n. 1 km, jossa majoitus- ja ruokapalvelut. Vaarinkehumassa ja Takkaselässä varaustupa, jossa wc, tulipaikat ja saunat. Lisäksi Sorsatunturin ja Kuskoivan juurella Kota, jossa tulipaikka ja wc.  Vesipaikkoja reitin varrella useita. Jäkälätunturin lakia ylitettäessä ei ole vesipaikkaa.

Arvio reitin kulkemiseen kuluvasta ajasta

3-4 päivää

Ulkoilulajit, joihin reittiä voi käyttää

Kesämaan aikaan patikointi ja lumisena aikana hiihtovaellus.

Reitin olosuhteet, niiden aiheuttamat riskit ja varustautuminen

Kapea ja monin paikoin vaikeakulkuinen polku. Naruskan Tammelta lähdettäessä reitti kulkee Naruskan tietä pitkin Sorsajoelle saakka, jossa opasteet Tuntsan pubille ja Vaarinkehumaan. Reitti jatkuu pitkin metsäautotietä Aitatsivaaran reunaan, minkä jälkeen reitti jatkuu polkuna Vaarinkehumaan saakka. Polun vaikeusaste hyvin vaihtelevaa. Helpoimmat osat reitistä kuljetaan Naruskantietä ja metsäautoteitä pitkin. Aitatsivaarasta lähtien polku pääasiassa melko helppokulkuista paikoin kuivia tasaisilla männikkökankaita, myöhemmin kosteampaa sekametsää. Vaarinkehumaa lähestyttäessä polku muuttuu epätasaisemmaksi ja kivikkoiseksi ja Sorsakuusikkoa ylitettäessä on paikoin hyvinkin jyrkkiä nousuja ja laskuja. Lisäksi muutamia märempiä kohtia, joissa ei pitkospuita ja sorsajoen ylityksessä ei siltaa.Vaarinkehumasta lähdettäessä polku kulkee paikoin hyvin märkiä kohtia pitkin eikä joka paikassa ole pitkospuita ja paikoin polulla on jyrkkiä ja epätasaisia kohtia. Lisäksi ojien ylityksiä Vaarinkehuman ja Sorsatunturin kodan välillä eikä niissä ole siltoja. Välille sijoittuvat Jäkälätunturin paljaat laet ovat kohtalaisen tasaista maastoa, mutta tunturiin nousu ja sieltä laskeutuminen on jyrkempää ja epätasaisempaa. Kesäaikana suositeltavimmat jalkineet ovat vedenpitävät korkeat vaelluskengät tai kumisaappaat.

Luonnonympäristön kuvaus

Luonnonympäristö on hyvin monipuolista ja vaihtelevaa. Tunturien juurella kosteita erämaisia ojanvarsikuusikoita ja tunturin laet pääasiassa helppokulkuista tasaista kuivaa jäkälikköä ja kanervikkoa.

Kulttuuriympäristön kuvaus

Jylhiä tunturimaisemia ja erämaisia ojanvarsikuusikoita. Monipuolinen Naruska- ja Sorsajoen luonto ja Vaarinkehumaa lähestyttäessä maisemat muuttuvat erämaisemmiksi ja jylhemmiksi. Tuntsan Palo alue Kuskoivan- Nuolusoivan alueella.

Saavutettavuus

Sijaintikunta: Salla. Sijaitsee Naruskan kylän pohjoispuolella ja Naruskajoen itäpuolella Naruskan Tammen ja Tuntsan välisellä UKK-reitillä. Ei saavutettavissa julkisilla kulkuneuvoilla.  Ajo-ohje Naruskan Tammelle: Sallasta Savukoskelle päin n. 30 km, josta käännytään oikealle Naruskantielle. Naruskantietä n. 47 km, jonka jälkeen käännytään vasemmalle. Tätä ajetaan n. 0,5 km, jolloin saavutaan Tammelle. Joen ylityksen jälkeen opasteet ja reitti tien vasemmalla puolella. Reitille voi lähteä hyvin myös Tuntsan pubilta tai Sorsajoen sillan ylityksen jälkeen, kun UKK-reitti kääntyy Naruskantieltä kohti Vaarinkehumaa.

Perustiedot
Yhteystiedot

puh +358 (0)400 269 838

Kotisivulle »

Postipolku 3
98900 Salla

Euroopan unioni - Euroopan aluekehitysrahasto Lapin liitto Vipuvoimaa EU:lta Salla


Facebook Twitter
6/12

Kekkosen vierailu


Kekkonen oli suuri Lapin ystävä ja tutustui mielellään paikalliseen väestöön Sallassa vieraillessaan.
Sallan käynnillään hän kävi Vihtori Vuorelan luona kahvilla. Emäntä oli silittänyt oikein valkoisen pöytäliinan pöytään. Kekkonen kahvia juodessaan läikytti sitä...