Taivaan tavoittelijan taival (1,8 km/ suunta)

(Sallatunturin ent. Ison Pyhän päälle johtava polku) Ihminen on enimmäkseen tasamaan eläjä. Mutta mieli mielii ylös. Kohti korkeuksia! Kaipaamme avarampia näköaloja. Tavoittelemme taivaita. Kaikki eivät halua valloittaa Mount Everestiä tai huiputtaa Haltia, mutta korkealla olemisen kokemus kiehtoo meistä monia. Näitä mietitään matkalta palattua, näistä kerrotaan tarinoita. Muistatko silloin, kun siellä Sallatunturilla...

sallalainen menee tunturiin kun sinne on asiaa

Salla on satojen selkien, vaarojen, oivien ja tuntureiden maa. Maa, jossa huippuja riittää kaikille, ja huiputtamisen rauhaa. Kun kapuaa Sallatunturin päälle, idässä näkyy Aatsinginhaudan, salaperäisen rotkolaakson, vaaroja. Kun kääntyy toiseen suuntaan, katse kohtaa lukemattomia vaaroja korkeammalle päätään kohottelevat Jaurutunturin ja Suvastunturin. Näkyypä tuolla monen monista otsikoista tuttu Vuotostunturikin! Näkyy Sallan kirkonkylä, jossa upean kotakirkon torni kohottelee päätään kohti taivaita.

Sallatunturilla ollaan keskellä ei mitään ja samalla keskellä monia kuuluja tuntureita: näkyvissä ovat niin Kuusamon Ruka kuin Pelkosenniemen Pyhätunturikin. Pohjoisessa katse tavoittaa muun muassa Naruskan Karhutunturin ja siitä kohti Tuntsaa erämaatuntureiden ketjun. Myös Venäjän-puoleinen tuntureiden yltäkylläisyys tulee täällä lähelle: kuulut vanha Sallatunturi ja Rohmoiva tietysti lähimpänä. Ja niiden takana kumpuileva näkymä itään, kauas kohti Vienanmerta.

Sallan vaarat ja tunturit ovat erämaisia ja silti enimmäkseen hyvin tavoitettavissa. Jotenkin olemukseltaan suopeita, pyöreitä, kutsuvia; puhuvia, puhuttelevia.

”Tunturit lumoavat katsojansa jo heti ensi näkemältä. Ja mitä enemmän niitä sitten ihailee, sitä lujemmin sitein ne uhrinsa itseensä kytkevät. (...) Puhtaalta ja ihanalta tuntuu tunturi-ilmasto keuhkoille. Maailman touhu näyttää sieltä huipuilta vähäpätöiseltä ja turhalta. Johtuneekohan tämä siitä, että siellä on lähempänä taivasta?” (Antti Hämäläinen: Tunturien mailta)

Sallalainen menee tunturiin, kun sinne on asiaa. Asiaa onkin ollut monenlaista. On menty luonnon jumalille uhraamaan, on menty vihulaista tähystämään, on menty mustikkaan, on menty riekon ansoille, onpa menty rakkauttakin tunnustamaan. On menty keskiyön aurinkoa ihailemaan, taikoja tekemään. On menty revontulia tapaamaan, linnunradan ääniä kuuntelemaan.

Kun tunturiin on menty, siellä on koettu kaikenlaista, muutakin kuin ansoja. Jopa pyhyyttä: nämä Sallatunturit on tunnettu myös nimillä Pieni ja Iso Pyhätunturi.

Reitin vaativuusluokka

vaativa

Reitin käyttöaika

Kaikkina vuodenaikoina ( Talvella lumikenkäreitti)

Reitin palveluvarustus

Reitti kulkee aluksi UKK-reittiä, joissa punaiset reittimerkit. Sallatunturiin noustessa reitillä siniset reittimerkit. Tunturin päällä näköalapaikka. Reitin varrella ei vesipaikkoja. Reittiä palataan samaa reittiä takaisin.

Arvio reitin kulkemiseen kuluvasta ajasta

3 - 4 h.

Reitin olosuhteet, niiden aiheuttamat riskit ja varustautuminen

Kapea ja paikoin epätasainen ja jyrkkä polku, joka on osittain märimmistä paikoin pitkostettu. Tunturin lakea lähestyttäessä kivirakan yli on portaat. Kesäaikana suositeltavimmat jalkineet ovat nilkkoja hyvin tukevat vaelluskengät.

Luonnonympäristön kuvaus

Luonnonympäristö on aluksi rehevämpää kuusivaltaista metsää, joka muuttuu asteittain karuksi kivikkoiseksi paljaaksi tunturinlaeksi.

Kulttuuriympäristön kuvaus

Jylhiä tunturimaisemia.

Saavutettavuus

Sijaitsee Sallatunturilla. Lähtöpaikka reitille pohjoisrinteen juurelta, missä opasteet reitille.

Perustiedot
Yhteystiedot

puh +358 (0)400 269 838

Kotisivulle »

Postipolku 3
98900 Salla

Euroopan unioni - Euroopan aluekehitysrahasto Lapin liitto Vipuvoimaa EU:lta Salla


Facebook Twitter
4/12

Suomen ensimmäiset syäksy- ja pujottelumestaruuskilpailut


Matkailu oli Sallassa jo hyvässä vauhdissa, kun vuonna 1937 vanhassa Sallatunturissa järjestettiin Suomen ensimmäiset syäksylaskun mestaruuskisat. Osallistujia kisoissa oli parisenkymmentä, joukossaan Suomen kärkinimet Aarne Valkama ja Erkki Penttilä.


Aarne Tuuha, siihen aikaan...