Luontoarvotietoutta

Luontokokemusten vaikutukset

Luonnon vaikutukset ihmiseen ovat moninaiset. Luonnon havainnointi ja luonnossa liikkuminen muun muassa nostattaa mielialaa, rauhoittaa, vähentää stressiä, lisää vastustuskykyä ja lisää liikunnan määrää. Kokonaiselämys voi perustua fyysiseen, sosiaaliseen, psyykkiseen tai ideologiseen nautintoon, joka synnyttää ns. vihreää hyvinvointia. Ihmiset etsivät luonnosta ja maisemasta kokemuksia, elämyksiä ja merkityksellisyyttä.

Kulttuurin kannalta tärkeimpinä virkistysalueina nähdään alueet, joilla maisema ja luonto toimivat erityisesti virkistäytymisen ja aktiviteettien perustana sekä inspiraation lähteinä. Merkittävästi luonnossa virkistäytymistä tukevat reitit, kuten valtakunnalliset pyöräily- ja vaellusreitit, moottorikelkkareitit, melontareitit, hiihtoladut, vaellusreitit ja luontopolut. Sallassa on kattava reitistö monipuoliseen luonnossa liikkumiseen sekä välineistöä, kuten pyöriä, suksia, lumikenkiä ja kanootteja, joita paikalliset yritykset vuokraavat.

Arvokkaita luontoalueita Sallassa

Saijan kylämaisema Sallassa on erityinen kulttuurimaisemakokonaisuus, joka on maakunnallinen luonnonsuojelulain mukainen maisemanhoitoalue. Saijan kylämaisemaa on ehdotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.


Sallassa on merkittäviä luonnonsuojelu- ja Natura-alueita. Tuntsan erämaa-alue aukeaa Sallan pohjoisosasta jatkuen Euroopan suurimpana erämaa-alueena Venäjän puolelle. Tuntsa on suosittu retkeilyalue. Värriön luonnonpuisto sijaitsee Sallassa ja siellä kulkeminen on luvanvaraista. Kokonaisuudessaan Oulangan kansallispuisto kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Natura 2000 -verkostoon kuuluminen tarkoittaa alueen käytön rajoitusta. Sallittua toimintaa on luonnon hyödyntäminen eli luonnonsuojelutavoitteista johdettu toiminta. Oulangan alueella on katsottu, että luonnon hyödyntämistä ovat poronhoito, kalastus, metsästys, marjastus, sienestys ja matkailun yritystoiminta. Oulangan kansallispuisto on yksi Suomen suosituimmista retkeilyalueista suurilla kävijämäärillään, mikä ei ole ihme, sillä matkailuelinkeino sai alueella sijaa jo vuonna 1930-luvulla.


Oulankajoen luonnon- ja kulttuurimaisemat ovat Ympäristöministeriön nimeämä kansallismaisema. Oulankajoki saa alkunsa Sallasta, josta se virtaa kohti etelää. Esimerkiksi kansallispuiston hoidettavat tulvaniityt muodostavat perinnebiotooppikokonaisuuden, jolla on paitsi lajistollista myös maisemallista ja kulttuurihistoriallista arvoa. Niityillä tavataan runsaasti huomionarvoisia putkilokasvi- sieni- ja hyönteislajeja.


UKK-reitti kuuluu Euroopan kaukovaellusreitti E10:een, joka johtaa eteläisimmästä pisteestään Gibraltarilta pohjoiseen Nuorgamiin. Kansallis- ja luonnonpuistot ovat reitin suosituimpia matkailu- ja virkistyskohteita. Oulangan kansallispuistossa vierailee vuosittain noin 170 000 kävijää ja Sallan Hautajärveltä etelään ja Kuusamon suuntaan jatkuvaa Karhunkierrosta on vaellettu 1950-luvulta lähtien.

Geologisuus

Sallan kunnan alue on geologisesti merkittävää aluetta:

Arvokkaita kallioalueita on 9kpl, arvokkaita moreenimuodostumia 2 kpl (Kallunki, Saija) ja arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumia 4kpl. Sallasta löytyy jääkauden aikaansaannoksina mm. jääjärven ranta sekä hiidenkirnut.

Kallungin kumpumoreenikenttä sijaitsee Sallan eteläpuolella ja ulottuu Kursusta kapeana vyöhykkeenä kaakkoon valtakunnanrajan yli Venäjän puolelle. Kenttä on hyvin hajanainen ja sen pituus on noin 60 kilometriä ja leveys noin 15 kilometriä. Saijan kumpumoreenikenttä sijaitsee Savukosken kaakkoispuolella. Kenttä on kiilamainen, leveten kohti Saijaa ja valtakunnan rajaa. Sen pituus on 50 kilometriä ja leveys 20 kilometriä. Moreenimuodostumat ovat Suomessa monipuolisin geomorfologisten maaperämuodostumien ryhmä, johon kuuluu syntytavaltaan, rakenteeltaan ja muodoiltaan hyvin erilaisia muodostumia. Moreenimuodostumista löytyy sellaista luonnon geologista, biologista ja maisemallista monimuotoisuutta, jolla suojeluarvojen kannalta on huomattavaa merkitystä. Moreenimuodostumiin liittyy samantyyppisiä maisemallisia ja elollisen luonnon arvoja kuin kallioihin ja harjuihin; korkeita selänteitä, paikoin avoimia kasvillisuustyyppejä, varjorinteitä tai ravinteikasta maaperää, johon liittyy lehtoja tai lettoja. Moreenimuodostumilla on siten taloudellista, luonnon- ja maisemansuojelullista, opetuksellista sekä virkistys- ja ulkoilukäyttöön liittyvää yleistä merkitystä. Moreenimuodostumiin liittyy usein myös asutus- ja elinkeinohistoriallista kulttuurimerkitystä.

Kasvillisuus ja eläimistö

Sallassa on alueita, jotka ovat tunnettuja ainutlaatuisesta runsaslajisesta kasvillisuudestaan. Esimerkiksi Oulangan kansallispuistonseudun kasvillisuuden perustana ovat monin paikoin ravinteinen kallioperä ja vaihtelevat pinnanmuodot, jotka tarjoavat lajistolle runsaasti erilaisia kasvupaikkoja. Oulangan alueella esiintyy myös monia tunturikasveja kaukana päälevinnäisyysalueeltaan ja varsinaisista kasvupaikoistaan ja vastaavasti eteläisiä lajeja pohjoisimmilla kasvupaikoillaan. Yksi erikoisimmista esiintyvistä lajeista on Oulangan kansallispuiston nimikkokasvi neidonkenkä (Calypso bulbosa), joka kukkii alueella jo aikaisin kesäkuussa.


Oulangan kansallispuisto on lajistollisesti maamme merkittävimpiä suojelukohteita putkilokasvien, sammaleiden, jäkälien sekä sienilajiston suhteen. Lajirikkaudesta ja harvinaisten lajien esiintymisestä kertoo esimerkiksi se, että Oulangan kansallispuisto alueelta löytyy kymmenkunta sellaista jäkälälajia, joita ei tavata muualla Suomessa tai koko Fennoskandiassa. Oulangan alueella esiintyy myös toistatuhatta sienilajia, ja alue on myös sienilajistonsa osalta suojelukohde.


Pohjoisen, itäisen ja eteläisen lajiston kohtaamispaikassa myös eläimistö on rikas. Monet lajit ovat kuitenkin hyvin harvalukuisia ja vaikeasti havaittavia. Kalalajisto on runsas, samoin kuin hyönteislajisto, jota vaihtelevat ympäristötekijät ylläpitävät. Sallan alueella esiintyy suurpedoista todennäköisimmin ahma ja karhu, susia tavataan korkeintaan satunnaisesti ja ilves on vasta levittäytymässä alueelle. Ahma on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, susi erittäin uhanalaiseksi sekä karhu ja ilves vaarantuneiksi.

Linnusto

Maakunnallisesti tärkeitä muuttolintujen levähdysalueita ovat kohteet, joissa tavataan säännöllisesti jossakin vaiheessa muuttokautta kerrallaan seuraavat yksilömäärät vesilintuja tai kahlaajia: Sallassa tavataan vähintään 200 vesilintua tai 150 kahlaajaa. Sallassa on 5 kpl maakunnallisesti arvokasta lintujen kerääntymisaluetta:

1. Leusjärvi (7378334/586629).111 ha. Kausi: kevät, kesä ja syksy. Perusteet: vesilintumäärä, kriteerilajit suokukko, pikkulokki, vesipääsky, tukkasotka. Aluekoodi 920335.

2. Aapa - Tuohilampi (7430700/581287). 30 ha. Kausi: kevät, kesä ja syksy. Perusteet: vesilinnut, kriteerilajit metsähanhi, tukkasotka, jouhisorsa ja uivelo. Aluekoodi 920336.

3. Leväjärvi (7398732/595065). 90 ha. Kausi: kevät. Perusteet: metsähanhi. Aluekoodi 920337.

4. Onkamojärvi (7407533/591996). 1910 ha. Kausi: kevät ja syksy. Perusteet: Isokoskelo, mustalintu. Aluekoodi 920338.

5. Termusjärvi (7419002/570208). 79 ha. Kausi: Kevät, kesä ja syksy. Perusteet: vesilintumäärä, kriteerilajit tukkasotka, pilkkasiipi, vesipääsky. Aluekoodi 920339.

Ne kattavat 2110 ha:n pinta-alan, sisältäen RAMSAR-, ja FINIBA-alueita. RAMSAR-alueita ovat kansainvälisesti arvokkaat kosteikot. Valintaperusteena on joukko Ramsar-sopimuksessa mainittuja kriteerejä, jotka alueen tulee täyttää. Valinnan perusteena voi olla se, että alue on harvinainen tai ainutlaatuinen, Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien esiintyminen vaikuttaa myös valintaan. FINIBA-alueet ovat Suomen tärkeitä lintualueita, joita koko maassa on nimetty 411 kpl. Alueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä uhanalaisten, silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita. Tärkeitä lintualueita on eniten Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Sallassa mahdollisuudet lintujen havainnoimiseen ovat moninaiset. Lintutornit ja näkötornit sekä muut lintujen tarkkailuun hyvin soveltuvat paikat on löydettävissä sähköisestä lintupaikkaoppaasta.


Sallassa pesii selvityksen mukaan 41 suojelullisesti arvokasta lintulajia sekä myös salassa pidettäviä ja uhanalaisia lintulajeja. Lajit ovat lain nojalla salassa pidettäviä, koska tiedon julkisuus saattaisi vaarantaa kyseisten lajien suojelun. Lepakoista pohjanlepakkoa esiintyy Sallassa ja se on muiden lepakkolajien tapaan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu.

Monia hyötyjä luonnosta

Sallan luonto on vähäsaasteinen ja puhdas, ja sitä vaalitaan. Sallassa ei ole sellaista kaivostoimintaa tai vesistörakentamistoimintaa, jotka olisivat aiheuttaneet maiseman muuttumista merkittävästi. Teollisuuspäästöjen osuus on paikkakunnalla vähäistä. Siten luonnosta on hyödynnettävissä monenlaisia ravintoaineita. Metsistä ja soilta saadaan ravintoa, kuten marjoja, sieniä ja riistaa, hyötykasveja, lääkeaineita ja puhdasta vettä. Jokamiehenoikeudet mahdollistavat mm. monien kasvien, marjojen ja sienien keräämisen ympäröivästä luonnostamme.

Lapin metsiä hoidetaan kestävän käytön periaatteella harvennus- ja uudistushakkuin. Kestävän käytön periaatteiden mukaisella puuntuotannolla ehkäistään pitkällä aikavälillä tapahtuvaa metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, ylläpidetään maaperän ravinteikkuutta ja hiilen sidontaa sekä virkistyksen ja matkailun toimintaedellytyksiä. Laajat metsät, suot ja runsas kasvillisuus vaikuttavat osaltaan puhtaaseen ilmaan jota hengitämme. Metsäkasvillisuus ja maannos ovat erittäin tärkeitä myös pohjaveden suodattumisen kannalta. Sallassa on laadukas juomavesi, puhtaat järvi- ja jokivedet, sekä purot ja hetteet, joiden vesi on juomakelpoista sellaisenaan.

Ekosysteemien toiminta hiilinieluina on erityisen tärkeä säätelypalvelu ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kannalta. Ekosysteemit, kuten meret, metsät, arot ja suot, sitovat noin puolet ihmiskunnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Yksi kuutiometri puuta sitoo noin 0,9 tonnia hiilidioksidia. Suomen metsät kasvavat runsaat 100 miljoonaa m3 vuodessa, joten metsämme sitovat yli 90 miljoonaa tonnia hiilidioksidia joka vuosi. Lisäksi hiilidioksidia varastoituu maahan, sillä kaikki lehtikarikkeet eivät hajoa. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat kaikkiaan noin 60-65 miljoonaa tonnia vuodessa. Suomen metsät putsaavat siis kaikki Suomen omat CO2-päästöt ja sen lisäksi vielä 25-30 miljoonaa tonnia muiden Euroopan maiden päästöjä.